1.11.2006

Viimein Kathmandussa. Matka oli loputon. Se tosin meinasi tyssätä heti Helsingin lentokentälle, kun meitä ei haluttu päästää koneeseen. Se vanha tarina: paluulento vasta vuoden kuluttua, mutta meillä ei vuoden viisumia. Tapana on yhtä lailla Suomen kehitysyhteistyöhankkeissa kuin esim. YK:llä hankkia Nepalin resident-viisumi vasta paikan päällä, ja tulla maahan kentällä saatavalla turistiviisumilla. Mutta check-in –setä vaati firmalta faksatun vakuutuksen, että Ilmari on heidän lähettämänään Nepalissa ennen kuin päästi meidän lähtemään. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miten se asiaa millään tavoin muutti: edelleen olimme menossa Nepaliin vuodeksi (tai siis kahdeksi) ilman siihen oikeuttavaa viisumia. Mutta pitäkööt tunkkinsa. Sen jälkeen ei asia enää ketään kiinnostanut, vähiten Nepalin maahantuloviranomaisia.

Helsingin räntäsateesta oli ilo lähteä. Sen vuoksi tosin ensimmäinen lentomme oli tunnin myöhässä, mutta ihme kyllä matkatavaramme ehtivät mukaan Delhin koneeseen. Intiassa oli ihmeellistä. Lentokenttä toteutti tehokasta työllistämispolitiikkaa. Minkäänlaisia tietoliikenneyhteyksiä ei tuntunut olevan käytössä. Matkustajien tiedot kirjattiin ylös käsin, ja ihmiset kuljettivat erialaisia listoja edestakaisin toisilleen. Transit toimi hienosti. Meidät vietiin odotushalliin, kirjattiin pariin kertaan passi-, matkatavara- ja lentotiedot erinäisiin lehtiöihin, ja sitten odotimme. Parin tunnin kuluttua lentoyhtiön edustaja tuli ja otti meiltä lentoliput. Onneksi kuitenkin jonkun tunnin päästä toi tilalle boardin passit. Kätevää, eikö totta!

Olemme nyt toistaiseksi asettuneet Kathmandu Guest Houseen keskelle Thamelia, Kathmandun turismohelvettiä. Vielä ei ole tietoa, kuinka kauan täällä olemme, eikä muutenkaan juuri Ilmarin työstä. Hankkeen kakkosmies Albert oli onneksi kentällä meitä vastassa, joten tiedämme sen verran, että huomenna menemme käymään suurlähetystössä ja että pomo Kari on Länsi-Nepalissa ja kotikoordinaattori Auli täällä Kathmandussa. Toivottavasti pääsemme pian yhteyksiin. Valitettavasti Kolumbus petti meidät, eikä pelitä täällä, joten viestiliikenne ei tällä hetkellä kulje paitsi sähköpostilla. Toivottavasti saamme pian täkäläiset liittymät.

Nepal vaikuttaa näin äkkiseltään ihan hupaisalta. Ei ollenkaan niin sekopäiseltä kuin eräiden Etelä-Aasian tutkimusta opiskelivien / opiskelleiden tovereidemme puheet ovat antaneet ymmärtää! Eikä agressiivisestä pakkomyynnistä ollut tietoakaan edes täällä turistien paratiisissa. Liikenne on toki jännittävää, mutta niinhän se on jo vaikka Ranskassakin. Ehkä täällä kuitenkin köyhyys näkyy katukuvassa vielä enemmän kuin missään muualla missä olen ollut. Ja lehmät tuovat oman pikantin lisänsä!

Reetta