Kipeänä Kathmandussa

Pe 19.3.2010

Availlaanpa tätäkin foorumia pitkästä aikaa. Tiedä sitten miten usein tänne ehtii. Mutta kun olen radikaalisti vähentänyt pumppaamista, Valtterin päiväunien aikaan saattaa yhtäkkiä ollakin ihan tekemisen puute – eikä sellainen nyt käy laatuun. Jotain on tehtävä koko ajan, sillä kierroksia ei sovi laskea ettei rupea uuvuttamaan. Heh. Tätä menoa saatan vielä liittyä Face Bookiin. Vai onko se jo ihan passé?

Täällä sitä sitten taas ollaan, Nepalissa. Ja täällä on oikeastaan ihan kivaa, aina silloin kun Valtteri ei ole kipeä. Jos se on kipeä, on ikävä Suomeen. Vaikka eipä sillä, ei Suomessa saa sellaisia terveyspalveluita edes rahalla kuin täällä. Valtteri oli nimittäin ti-to kovasti kipeänä, kuume huiteli 40:ssa, eikä oikein mitään muita vaivoja ollut – mikä oli kovin huolestuttavaa. Flunssa, ripuli tms. olisi ollut luonteva selitys, eikä olisi tarvinnut miettiä kaiken maailman aivokalvontulehduksia ja lavantauteja. Mutta niistä terveyspalveluista: aika ihanaa, kun lääkäri soittaa tai hänelle soitetaan parin tunnin välein. Seurataan lapsen olotilan kehitystä, annetaan neuvoja ja rauhoitellaan hysteeristä äitiä. Nyt pieni otus vaikuttaa aika lailla paremmalta, kuumetta ei ollut illalla eikä tänä aamuna (pitää vielä mitata kun se herää). Ruoka tosin ei vielä maistu, mutta kaipa sekin siitä vähitellen.

Ilmari on töissä ja minä tulen hulluksi lapsen kanssa kotona. Tahtoo vieraita!! Tulkaa nyt ihmiset ihmeessä käymään, Kathmandu on hauska kaupunki, ja täällä voi halvalla viettää mukavaa kaupunkilomaa ja melkein unohtaa olevansa kehitysmaassa jos sitä haluaa, tai sitten voi vaikka harrastaa melkein mitä vain extremeurheilua tai vaikka vapaaehtoistyötä. Meillä on kiva talo ja täysihoito tarjolla.

Talomme julkisivu



Lapsi herännee kohta, joten tämä on tässä tällä erää. Koetan pian puolin palata asiaan, eli vauva- ja kotijuttuihin. En minä nykyään muusta tiedä. Didiin, vartijoihin, Nepalilaisiin lapsennappailijoihin etc. Täällä olisi kovasti vierastavan lapsen kanssa vaikeaa, koska joka päivä ainakin pari vastaantulijaa nappaa söpön vauvan syliinsä.

La 20.3.2010

Pitikin mennä sanomaan, että Valtteri on parantunut. Eilen illalla, kun heräsi toisilta päikkäreiltä, alkoi taas ikinä ja äkinä, ja lämpö alkoi taas nousta. Ja väsyttää pientä kovin. Ja samaa rataa jatkuu edelleen. Pitäisikö se taas viedä lääkäriin, että katsoisivat korvat? Kun ei se nyt kuitenkaan siltä vaikuta, että olisi mikään kuolemantauti, mutta että johonkin sattuu. Ei se normaalisti flunssassa näin paljon valita. Kuinka paljon lapsi ikisee, jos on korvatulehdus? Vai onko vain huonolla ajoituksella hammas tulossa – vaikkei se kahta ensimmäistä valittanut kyllä ollenkaan? Vai joku ikävämpi alkava tulehdus-jälkitauti? Mistä pirusta näistä tietää? Aina on jotain. Äh.

Myöhemmin: Ilmari ja Valtteri kävivät taas lääkärissä. Ei löytyny mittään, kurkku vain vähän ärhäkän näköinen. Ehkä sama vanha virus, ehkä uusi virus heti perään. Ehkä kurkku kipeä. Annetaan särkylääkettä. Jos oikein pahalta alkaa itsestä tuntua, annetaan antibioottia (heh, ei taideta Suomessa kovin helposti antaa antibioottia mielen rauhoittamiseksi). Kurjaa.

Girija Prasad Koirala on kuollut. Itsestä tuntuu, että oli jo aikakin, mutta saa nähdä miten pahasti tämä maa tästä menee sekaisin. Siis vielä enemmän sekaisin kuin se jo on. Koirala oli siis entinen moninkertainen pääministeri ja Nepali Congress -puolueen johtaja, joka kuolinvuoteeltaan happiletkuista edelleen kovasti sekaantui maan asioihin. Meikäläisen näkökulmasta se oli äkäinen vanha ukko joka tarrautui valtaan, mutta voihan se olla, että ilman sitä alkaa täysi kaaos. Olihan se ainakin jonkinlainen pysyvä arvo, vuosikymmeniä vallan kahvassa suoraan tai epäsuorasti. Ja aikoinaan tärkeä demokratian esitaistelija täällä, sitten vaan kun itse valtaan pääsi niin tuntui käyvän vähän niinkuin yleensä siinä kohtaa käy. Nepalin hallitus on muuten ehdottanut / ehdottaa Koiralaa Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. En kommentoi.


Reetta