22.11.2006

Eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoitettua. Shoppailu on kokopäivätyötä, ja iltaisin on ihan poikki. Alkaa suoraan sanottuna jo kiristää tämä loputon kaupasta toiseen juokseminen. Ilmari ja muut herrat istuvat ylipitkiä päiviä pisteyttämässä CV:itä, ja minä ja Satu juoksemme kaupoissa. Pitää hankkia bambusohvasettejä sänkyjä patjoja peittoja tyynyjä lakanoita hyttysverkkoja siivousvälineitä vedenpuhdistusjärjestelmiä sähkövirrantasaajia generaattoreita aurinkopaneeleita kaasupulloja lämmittimiä kylmentimiä jääkaappeja helloja käsipainoja lämpimiä vaatteita kuuman ilman vaatteita sanakirjoja joogamattoja hyttyskarkottimia vaateripustimia astiatelineitä mattoja verhoja erikoisruokatarvikkeita lukkoja kenkätelineitä roskiksia ämpäreitä pöytiä tuoleja kaappeja, vain muutamia mainitakseni. Hermo menee.

Pää on täynnä silkkaa tavaraa. Ehkä olisi parempi olla kirjoittamatta, kun ulos tulee pelkkiä ostoslistoja. Tänä iltana pitäisi vielä jaksaa mennä toiselle ostoskierrokselle Thameliin. Ilmarille pitäisi löytää paksu villatakki/paita, Ilmarin vanhemmille joululahjat, ja lisäksi haluamme ostaa kunnon nepalin sanakirjat. Ehkä sitten onnistuu myös basilikan ja mintun siementen ostaminen: Kävin eilen Dipeshin kanssa maatalouskaupassa ostamassa siemeniä (kurkkua, tomaattia, salaattia, kesäkurpitsaa, papuja, herneitä, härkäpapuja, kaalia, kiinankaalia, parsakaalia, kukkakaalia, korianteria, chiliä, paprikaa, ja varmaan vielä jotain), mutta minttu ja basilika kasvoivat ylittämättömän kielimuurin takana. Dipesh ajeli höyrypäänä ympäriinsä ja kyseli eri myyjiltä, mitä on mint. Lopulta minulle myytiin jotain siemeniä, saa nähdä mitä niistä kasvaa. Mutta basil oli liian hankala, sitä ei kukaan osannut arvaillakaan. Tänään löysin supermarketista kuivattua basilikaa, ja myyjä sanoi sen olevan nepaliksi tulsii. Saapa nähdä J. Pitää vielä koettaa varmistella sitä minttua sanomalla peppermint ja hammastahna, ehkä menee paremmin läpi. Mutta moottoripyörällä ajo oli kivaa niin kuin aina, myös ilman kypärää Kathmandun liikenteessä.

On muuten omituista, miten nopeasti asioihin tottuu. Liikenne tuntuu jo ihan normaalilta ja suht. vaarattomalta. Haavoittumattomuuden harha valtaa mielen... Dhangadhissa aiomme kuitenkin pitäytyä pyörissä (shoppailu siis jatkuu sielläkin, yök). Minä haluan sinisen jossa on kori. Miesten standardi on musta koriton. Mistähän sen omansa tunnistaa, kun kaikilla on samanlaiset? Pitää kai kirjottaa tankoon PINIDA (FINNIDA nepalilaisittain). Tai hankkia diplomaattorekkarit.

Ai niin, ne tärkeät asiat! Maolaiset ja puolueet allekirjoittivat eilen rauhansopimuksen! Tänään on ollut sen kunniaksi vapaapäivä – paitsi ei projektissa eikä meillä ostosten orjilla. Täällä on nyt siis rauha, paitsi että ainakin vielä eilen maolaiset kaappasivat / värväsivät (riippuu näkökulmasta) esimerkiksi Dhangadhissa jotain 150 koululaista armeijaansa / puolueen jäseniksi (riippuu jälleen näkökulmasta). Kuluneen viikon aikana ovat kovasti kiihdyttäneet värväystoimintaa Keski- ja Länsi-Nepalissa. Myöskään maolaistaistelijoiden kokoontuminen heille varatuille alueille ei ole edistynyt sovitun aikataulun mukaan. Saapa nähdä saako Prachanda eri alueiden pikkupomot ruotuun. Mutta kyllä täällä tuntuu yleisesti usko rauhanprosessiin olevan kova. Jos tämä nyt näin menee, niin täytyy sanoa että olen todella ylpeä nepalilaisista. Sopisi muidenkin maiden ottaa mallia konfliktinratkaisussa.

Palatakseni pääni sisältöön eli listoihin, sinne puutarhaan voisi lisäksi laittaa perunaa, sipulia, valkosipulia, inkivääriä, jasmiinia, okraa. Ja jos jostain onnistuisi saamaan käsiinsä galangalia, sitruunaruohoa ja kaffirlimeä, niin voisi jo melkein oman puutarhan voimin onnistua thairuoan teko. Ja sitten vielä komposti pystyyn, niin on luonnonmukaiset lannoitteetkin omasta takaa. Ja jätehuolto hoituu biojätteen osalta. Dhangadhissa kun ei ole minkäänlaista jätteenkeräys-, käsittely- tai sijoitusjärjestelmää, kaikki pitää polttaa takapihalla. Projekti voisi kyllä mielestäni koettaa tehdä jotain asian tiimoilla, sanitaatiohanke kun on.

Reetta