Miksihän täällä aina väsyttää? Öistä ei kyllä tule kovin pitkiä, tänäänkin heräsin hare krishna –kulkueen laulantaan ja rummutukseen joskus viiden pintaan. Enkä kuitenkaan ole oppinut menemään tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Lisäksi tuntuu, että Ilmarin ikiflunssa alkaa saada otetta minustakin – Ilmari on ollut ihan tukossa koko täälläoloajan.

Tai ehkä vain tämä viime päivien liiallinen urheilu vaatii veronsa. Toissapäivänä oltiin I:n kanssa kuntosalilla jotain puolitoista tuntia, eilen aamulla pelattiin sulkapalloa, samoin kuin tänään iltapäivällä Sadun kanssa. Huomisaamuksi on varattu tenniskenttä, vaikka siitä huitomisesta ei kyllä tule mitään. Kerran on jo yritetty, ja kolme onnistunutta lyöntiä syötön lisäksi taisi olla ylivoimaisesti paras suoritus reilussa puolessa tunnissa. Tarttis palkata opettaja. Mutta taitaa kyllä käydä tässä kuntoilussa niin kuin yleensäkin: innostun liikaa, saan flunssan, ja urhoilu jää.

Jee, setä kävi tuomassa uuden kaasupullon lämmittimeen! Edellinen tyhjeni aamulla, ja olen ollut koko päivän ihan jäässä.

Kävin aamulla katsomassa toimiston koiranpentua, ja siitä oli tullu ihan sairaan suuri. Mäkin haluun haukun! Ne on IIIIhania!

Huomenna alkavat haastattelut nepalilaisten asiantuntijoiden palkkaamiseksi projektiin. Minusta tehtiin tietokonetestin valvoja. Eli huomisen istun kämpillä katsomassa, kun ihmiset kirjoittavat. Ja lopuksi, tärkeänä luottamustehtävänä, siirrän tuotokset muistitikulle pois koneen kovalevyltä. Kyllä vähän jännittää... ;)

Reetta