Hö, kylläpäs mä olin tylsä viimeiksi, kun ei kukaan ole kommentoinu mitään.

Tänään päästiin perille Dhangadhiin! Eilen jouduttiin jäämään yöksi Nepalganjiin, kun koko Kailalin tiet oli suljettu. Joku poika oli kuollut jäätyään auton alle kolme päivää sitten, ja siitä lähtien liikenne oli ollut poikki. Maolaisetkin olivat tietysti sekaantuneet asiaan, onhan se kivempaa tukkia teitä kuin värjötellä leirissä. Meikäläisestä jollain tavalla tuntuu, että olisi fiksumpaa esim. kampanjoida nopeusrajoitusten tai heijastimien käytön puolesta, vedota puolueisiin kävelytieden rakentamiseksi pitemmällä tähtäimellä tms. Mutta voihan sitä toki myös olla vihainen firmalle, jonka rekka pojan tappoi, ja estää kaikki muukin liikenne.

Mutta oikeasti on toki hieno asia, että täällä nykyään uskalletaan protestoida. Tällä hetkellä protesti laukeaa ehkä turhankin helposti ja saa surkuhupaisia piirteitä, mutta toivon mukaan se kultainen keskitie löytyy.

Tänään olen myös joutunut yrittämään viittoa didin kanssa. Ihan hyvin mennyt tähän asti, juuri kun keräsin rohkeutta mennä pyytämään didiä tiskaamaan valtavaa purkki- ja astialäjää (rahdissa tulleet astiat ja ostamani säilytysastiat), hän tuli itse tarjoamaan apua. Ja tiesi jo ennestään, että astiat pestään kuumalla vedellä ja huuhdellaan pesun jälkeen! Olisi vielä kuivannutkin, mutta kehotin antaa olla, niitä on niin hirveä määrä. Toivottavasti ei enää tänään tule auttamaan, kun en tiedä mitä sillä teettäisin :). Haluan ensin saada tulkin kanssa käytyä läpi sen työtehtävät ja kaiken maailman kysymykset erillisistä vessaräteistä, lattiaräteistä ja keittiöräteistä.

Hitto tässä talossa on vielä niin paljon tehtävää. Kaiken maailman remppaa, siivoamista, hyllyjen ja kalusteiden teettämistä. Ja kaikki kestää ja kestää ja ketään ei kiinnosta, minua vain stressaa ja ärsyttää. Kun olisi jo joku asunut täällä, ei tarvisi säätää. Olisi kiva joskus ehtiä tehdä se pirun gradu : (.

Havaintoja nepalilaisesta sielunmaisemasta: Kuljettajamme ajotapa ja turvavyönkäyttö oli omintakeista. Mutkaisia vuoriosuuksia varten kuski kiinnitti turvavyönsä ja ajoi suhteellisen rauhallisesti. Tasaiselle tultaessa turvavyö irrrotettiin ja kaasu painettiin pohjaan: uskokaa vain, täällä ei tunnu hyvältä kiitää kylien läpi satasta äänimerkki pohjassa. Kuski mulkoili kovin pahalla silmällä niitä monia (ihmisiä, koiria, lehmiä, vesipuhveleita, traktoreita, rekkoja), jotka äänen huumaavasta tasosta huolimatta eivät tehneet elettäkään väistääkseen ja jouduimme tekemään äkkinäisiä väistöliikkeitä. Ja meinasi mulkoillessaan kolhia seuraavia väistämättömiä. Tai ajaa ulos. Huoh.

Reetta