1.1.2007

Ihan rikollista, miten pitkään aikaan ei ole kirjoitettu mitään! Vaikka ei tässä kyllä mitään kovin poikkeavaa ole tapahtunut. On ravattu Kathmandun ja Dhangadhin väliä, Ilmari on päivät pitkät haastatellut ehdokkaita Water Resources Advisorin pesteihin, ja minä olen tapellut talon kanssa ja koettanut olla olematta raivoissani, kun mikään ei toimi. Välillä ei naurata, kun mikään mitä tilaa ei ole sitä mitä halusi, ja mikään ei etene kun kenelläkään nepalin kielen taitoisella ei ole aikaa tai kiinnostusta. Eipä sillä että minullakaan olisi. Mikä tekee asiasta entistäkin raivostuttavamman.

Nyt taas vaihteeksi Kathmandussa. Kathmandun vierastalo / toimisto otettiin tällä kertaa käyttöön, joten enää ei tarvitse viettää hotellielämää täälläkään. Hirveällä tahdilla eilen ja toissapäivänä vedettiin viimeiset haastattelut, tänään koko päivän säätävät projektin implementation guidelineja, ja huomenna on WUMP (water use marster plan) työpaja. Ja ylihuomenna joskus viiden aikaan aamulla lähdetään taas ajamaan kohti Dhangadhia, minä ja Ilmari molemmat survottuna etupenkkiin. Tarkoitus on päästä perille yhdessä päivässä (tänne tullessa matka kesti kolme päivää), ja heti ylihuomenna pitäisi lähteä kentälle kahdeksi viikoksi! Ilmari lähtee nepalilaisten kanssa, ja minä tungen mukaan takaluukkuun, (epä)viralliseksi valokuvaajaksi ja kirjanpitäjäksi. Ei ehkä pitäisi, mutta tuntuu pöntöltä kun on kaksi kuukautta ollut maassa eikä ole nähnyt muuta kuin Kathmandun tavaratalot ja Dhangadhin talon. Tahtoo!

Luvassa on paljon kävelyä vuoristossa, läläts! Tarkoitus on käydä projektin syrjäisemmissä districteissä, Bajhangissa, Bajurassa ja Acchamissa. Kahden ensimmäisen keskuksiin (district headquarters) ei pääse autolla, joten ei muuta kuin tassua toisen eteen tien loputtua. Toivottavasti kunto ja terveys kestävät J. Ja toivottavasti makuupussit ovat tarpeeksi lämpimät. Tulee äidin lähettämä pro-lämpökerrasto tarpeeseen, ainakin iltaisin ja nukkueassa.

Toivottakaa meille onnea, sieltä maastosta tuskin pääsee verkottamaan...

Niin, ja oikein makoisaa ja ihanaa jälkijoulua ja uutta vuotta kaikille! Me ei juuri ehditty huomioida joulua, mutta eilen oltiin aattoa juhlimassa Sangri La –hotellissa. Oli hupaisaa katsella setien ja tätien tanssahtelua, ja vuosikin vaihtui paikalliseen tapaan jotain kymmenen minuuttia myöhässä. Vain. Eihän se nyt niin tarkkaa ole.

Reetta